Millainen on hyvä työharjoittelupaikka? Monen mielestä sellainen kuin kuopiolainen sosiaalialan yritys, johon opiskelijat jopa jonottavat harjoitteluihin. Huolellisesti hoidettu työharjoittelu hyödyttää niin yritystä kuin opiskelijaa.
Pienen toimiston hyllyillä on lautapelejä, leluja ja sarjakuvia, joita Mari Komulainen keräilee mukaansa asiakaskäynnille. Hänen asiakkaitaan ovat lapsiperheet, jotka kaipaavat apua ja tukea arkensa pyörittämiseen.
Komulaisen työharjoittelupaikka Kanssas Oy on sosiaalialan palveluita tarjoava kahdeksan hengen yritys. Sen tukikohta on Kuopion Kelloniemen kaupunginosassa, vaatimattoman harmaassa betonirakennuksessa, josta hyvinvointialueiden miljardibudjetit tuntuvat olevan kovin kaukana.
Ulkoiset puitteet eivät ole tärkeitä ainakaan opiskelijoille, koska Kanssas on haluttu alan harjoittelupaikka.
– Harjoittelijat ovat olleet meillä tyytyväisiä. Meillä otetaan työntekijät hyvin huomioon, työympäristö on avoin, ja teemme päätökset tiimissä. Kodeissa tehtävä perhetyö on kasvava ala, ja tietoisuus siitä on lisääntynyt. Ehkä nämä lisäävät halukkuutta tulla meille, iloitsee yrityksen perustaja ja omistaja Hannele Hukkanen (yläkuvassa oikealla).
Sote-alalla harjoitteluajalta ei juuri makseta palkkaa. Kanssas Oy muistaa harjoittelijoitaan pienellä lahjalla.
Savonia-ammattikorkeakoulussa (AMK) sosionomiksi opiskeleva Komulainen suorittaa kymmenen viikon harjoittelujaksoa. Hän tietää tarkkaan, miksi halusi juuri tänne.
– Olen työskennellyt aiemmin lähihoitajana Hannelen kanssa tehostetun perhetyön työpaikassa. Tiesin, miten hän toimii. Hänen arvonsa tuntuvat oikeanlaisille, ja halusin päästä oppimaan lisää arvostavaa asiakaskohtaamista, ratkaisukeskeisyyttä ja nopeaa palvelutarpeisiin vastaamista.
Hyvä työharjoittelu kiteytyykin kolmeen ratkaisevaan seikkaan: perehdytys, opastus ja arvostus.
Lue lisää: Aktivistit Leif Hagert ja Linda-Maria Roine haastavat työpaikkasi: Ota romaninuori harjoitteluun
Työ vaatii läsnäoloa
Harjoittelun aluksi Komulainen ja Hukkanen tekivät Savonian pohjalle harjoittelusuunnitelman, johon he kirjasivat jakson tavoitteet: perustyöhön ja erilaisiin menetelmiin tutustuminen, moniammatillisuuden opettelu, verkostotyöskentely ja oman ammatti-identiteetin kasvu.
Työharjoittelussa tyypillinen päivä on monipuolinen. Siihen kuuluu asiakastyötä, eli perheiden kohtaamista eri puolella kaupunkia, asioiden kirjaamista ja raportointia sekä työn suunnittelua.
– Ohjelmassa voi olla keskusteluja vanhempien kanssa tai uimahallikäyntejä lasten kanssa. Liikumme autolla, ja kilometrejä kertyy, Komulainen kertoo.
Päivän aikana ehtii tavata kaksi tai kolme perhettä. Koska kyseessä ovat inhimilliset tarpeet, työkalenteriin pitää osata jättää myös väljyyttä. Tilanteet tai keskustelut voivat venähtää, ja eteen tulevista ongelmatilanteista ei voi lähteä kesken pois.
– Ihmisten kanssa tehtävässä työssä on niin paljon muuttujia, että on hyvä olla aina varasuunnitelma ja vielä toinenkin, Hukkanen muistuttaa.
– Olen saanut olla oma itseni sekä tukea ja perehdytystä. Asiat käydään läpi ennen kotikäyntejä ja niiden jälkeen. Sosiaalialan työharjoittelija Mari Komulainen
Työharjoittelu kuten itse työkin vaatii välillä kameleonttimaisuutta.
– Pitää osata vaihtaa moodia tilanteesta ja ihmisistä toiseen. Saatan mennä vilkkaan lapsiperhearjen jälkeen keskustelemaan vanhempien kanssa intiimin luottamuksellisesti, kaikessa rauhassa, Komulainen sanoo.
Hyvä harjoittelupaikka on turvallinen
Harjoittelija on määritelmänkin mukaan harjoittelemassa, ja siksi Komulainen menee aina kotikäynnille ohjaajan kanssa. Ohjaus on pääsääntöisesti kahden työntekijän harteilla.
– Jo heti ensimmäisen viikon jälkeen koin oloni turvalliseksi. Olen saanut olla oma itseni sekä tukea ja perehdytystä. Asiat käydään aina hyvin läpi ennen kotikäyntejä ja myös niiden jälkeen. Tiimin tuki on takana, ja minusta pidetään hyvää huolta.
Sitoumukset ovat molemminpuolisia, ja myös harjoittelijoilta odotetaan paljon.
– Työ on itsenäistä ja vaatii oma-aloitteisuutta. Jokainen suunnittelee oman kalenterinsa, ja otamme mielellään vastaan kehittämisideoita, Hukkanen sanoo.
Kanssas ottaa kaksi työharjoittelijaa vuodessa, yhden kerrallaan. Koska tavoitteena on ohjata hyvin, eivät resurssit riitä useampaan harjoittelijaan kerralla. Seuraava harjoittelija on jo tiedossa, ja vuodelle 2024 on vielä yksi paikka auki. Sen sijaan vuosi 2025 on jo täynnä.
Sote-alalla palkatonta harjoittelua
Komulainen ei saa harjoitteluajalta palkkaa, kuten ei juuri kukaan muukaan sote-alan tuleva ammattilainen. Kanssas muistaa harjoittelijoitaan työharjoittelun päätteeksi jollain pienellä lahjalla.
– Palkkaa maksetaan lähinnä tilanteissa, jossa harjoittelija on tekemässä viimeisiä harjoittelujaan ja jäämässä yritykseen töihin, Hukkanen sanoo.
Siinä on eroja, miten opiskeluun liittyvää harjoittelua Suomessa korvataan. Toisella asteella opiskelija voi olla oppisopimuksella työsuhteessa, jolloin hän saa palkkaa. Koulutussopimuksessa, josta puhutaan yleensä työssäoppimisena, opiskelija työskentelee työpaikalla jaksoittain ilman työsuhdetta ja palkkaa.
– Jo kolmantena harjoittelupäivänä oli tunne, että Mari on ollut täällä aina. Kanssas Oy:n perustaja Hannele Hukkanen
Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opinnoissa käytäntö vaihtelee sekä koulutusaloittain ja työpaikkakohtaisesti. Osa harjoittelijoista saa palkkaa, osa ei.
Selvitys vuodelta 2019 kertoo, että terveys- ja hyvinvointialan amk-opiskelijoilla harjoitteluista oli palkallisia kolme prosenttia, tekniikan aloilla luku oli jopa 90 prosenttia. Yliopisto-opinnoissa on puolestaan mahdollista saada yliopiston maksamaa harjoittelutukea.
Näiden väliin mahtuu paljon erilaisia käytäntöjä, mutta palkkojen eriytyminen hoiva- ja tekniikan aloilla alkaa siis jo opiskeluaikoina.
Harjoittelija tuo osaamista taloon
Harjoittelijoiden ohjaamiseen kuluu työaikaa. Toisaalta harjoittelijoista on yrityksille myös hyötyä lisäkäsinä, jos heitä osataan hyödyntää.
Hukkanenkin pitää harjoittelijoita isona voimavarana, ja heistä huolehtiminen hyödyttää koko alaa.
– Muistan itsekin, miten tärkeää oli päästä harjoitteluun ja oppia käytännön työtä. Meillä on velvollisuus auttaa tulevia kollegoita, ja siksi harjoittelijoiden ottaminen on minulle itsestäänselvyys.
Komulaisen panokseen Hukkanen on ollut erittäin tyytyväinen.
– Jo kolmantena harjoittelupäivänä oli tunne, että Mari on ollut täällä aina. Hänellä on aiempaa ammatillista kokemusta, ja siksi perheiden kohtaaminen sujuu luonnollisesti, arvostavasti ja kohteliaasti.
Opiskelijan läsnäolo auttaa myös kokeneempia työntekijöitä pohtimaan omaa työtään.
– Harjoittelijan kanssa joudut usein puhumaan ääneen asioita. Kun omia työtapojaan perustelee toiselle, se auttaa peilaamaan, jäsentämään ja perustelemaan niitä itsellekin.
Komulaisella on vahva ammatillinen eetos, ja hän kokee olevansa juuri tässä työssä vahvimmillaan.
– Meiltä yhteiskunnassa puuttuu tänä päivänä laajempi yhteisöllisyys. Tällä alalla olemme ihmisiä ihmiselle. Arjen tukena ilman lastensuojelun leimaavuutta ja stigmoja, joista pitäisi jo päästä eroon, hän pohtii.
Hannele Hukkanen sanoo samaa. Jo sanalla lastensuojeluilmoitus on paha kaiku.
– Oikeampi nimi olisi tarvitsen apua, tuletteko meille kaveriksi -ilmoitus.